Ruoanlaittoneuvoja

Ruoanlaitto on aikaavievää puuhaa. Se ei pääty koskaan, sitä pitää parhaimmillaan tehdä useita kertoja päivässä, ja varsinkin silloin, kun perheessä on useampi jäsen, on suorastaan mahdotonta laittaa sellaista murkinaa, joka jokaiselle kelpaisi. Huoli pois, sillä seuraavaksi opit laittamaan herkullista ja monipuolista kotiruokaa näppärästi, edullisesti ja tehokkaasti, ja minä, kuten tavallista, annan aina mielelläni ruoanlaittoneuvoja.

Yleensä olen neuvonut nimenomaan perheellisiä ihmisiä näissä asioissa, sillä minullahan on tämä oma elättini. Saanko esitellä, tässä on Päivikki, seuraneitini ja apulaiseni. Sano päivää, Päivikki! Uppimielinen, mokomakin, menetkös siitä. Päivikki tuli aikoinaan minulle piiaksi. Hän avustaa minua ruoan preparoinnissa ja siivoamisessa, syö muruset lattialta ja piilottelee pankon päällä. Ilman häntä tämä kaikki sujuisi varmasti tehokkaammin, mutta minkäs teet, ihminen on sosiaalinen otus.

Ruoanlaitossa tarvitaan alkajaisiksi toimiva keittiö, joka jokaisen meidän kohdalla tarkoittaa eri asiaa. Se voi olla ultramoderni trendikeittiö, maalaisromanttinen mummonmökin kööki, kesämökin nuotiopaikka, tai, kuten Päivikin tapauksessa, ikkunaton perunakellari. Tärkeintä on, että itse viihtyy siinä paikassa, jossa ruokaa valmistetaan.

Ennen kuin aloitetaan ruoanlaitto, otetaan esille kaikki tarvittavat välineet. Eli kattilat, pannut, lastat, kauhat, mausteet, suojalasit, sammutuspeitto ja pullollinen hyvää brandya, josta voi aina tiukan paikan tullen ottaa pienet maistiaiset. Kaadapas Päivikki siitä lasiini vähän, ja anna vieraallekin. Aina valmiina ja varaudu kaikkeen, se on minun mottoni!

Tänään olen ajatellut pyöräyttää täyteläisen pehmeän härkäruukun mureasta häränlihasta. Menepäs Päivikki tuonne pihan puolelle, siellä on ulkorakennuksessa tuoretta lihaa, me odotamme täällä sisällä lämpimässä. Ikkunasta voimme katsella, kuinka Päivikki kahlaa pihalla lumikinoksessa piharakennukselle. Siellä Ferdinand-härkä odottaa, sarviaan kolistellen ja sieraimiaan väristellen.

Lihasta on hyvä muistaa se, että mitä tuoreempaa, sen parempaa. Ferdinand on entinen taisteluhärkä. Sain sen hyvään hintaan Espanjasta, jossa se oli vuosikausia osallistunut Pamplonan härkäjuoksuun, ja oli kuulemma niin ärhäkkä tapaus, että eivät saaneet sitä hengiltä. Tässä tarvitaan siis Päivikin erikoistaitoja. Entisenä erikoisjoukkojen sotilaana sekä risteilylaivasiivoojana Päivikki on sen verran kovissa liemissä keitetty, että yhden härän lihoiksi pistäminen ei ole hänelle minkäänlainen ongelma.

Päivikki, varovasti sen portin kanssa, ettei Ferdinand karkaa päälle… Jestas sentään, sieltä se tulee! Ferdinand taitaa luulla olevansa edelleen Pamplonassa. Auts, tuo sattui varmasti! Minäpä laitan tämän ulko-oven lukkoon, niin voimme turvallisesti seurata ikkunasta Päivikin härkäjuoksua.

Onneksi Päivikki oli nuoruudessaan telinevoimistelija, ei ihan jokaiselta sujuisi voltti härän selän kautta kolmesti kerien. Oi voi, nyt härkä näyttää hermostuvan vielä entisestään ja rysäyttää aidan läpi. Päivikki rynnii pihan poikki ja kipuaa vikkelästi puhelintolppaan raivostunut härkä kantapäillään.

Minäpä katson, mitä reseptin mukaan pitäisi seuraavaksi tehdä. Ja voisin vaikka sumppia kiehauttaa, vaikka Päivikin tehtävähän se olisi kahvit keittää. Ja ehkä voitaisiin uutisetkin kuunnella radiosta, tosin mitä sitä enää kuuntelee, pelkkää nuorison jytämusaa vain joutuu sietämään. Eivätkö ne siellä Pasilassa tajua, että vanhat ihmiset haluavat kuunnella radiosta puhetta, eivät internetistä podcasteja?

No niin, nyt on kahviteltu, Ferdinand on karannut naapuriin ja Päivikki on laskeutunut alas puhelintolpasta. On todettava, että tästä reseptistä puuttuu nyt yksi tärkeimmistä ainesosista, eli häränliha. Eli ollaan tilanteessa, jossa huomataan, että reseptiä ei tässä muodossa voida toteuttaa. Ei auta muu kuin pivotoida ja tehdä uusi strategia. Toisin sanoen, valmistetaan jotain ihan muuta.

Tehdään vaikka viiden vihanneksen talvikeitto, se on kermaista ja täyttävää, juuri sopivaa näihin tammikuun pakkasiin. Mennään tänne perunakellariin, ja katsotaan, että mitä vihanneksia meillä on varastossa. Onpa pimeää ja pölyistä, täällä ei ole siivottu sitten Ammu-vainaan aikojen. Pistäpä Päivikki merkintä almanakkaan, että sinun olisi hyvä tulla tänne luuttuamaan, kun kerran nukutkin täällä.

Täällä pitäisi olla perunoita ja porkkanoita ja sipuleita. Tämä laari on tyhjä, tässä säkissä on reikä. Hyvänen aika sentään, näyttää siltä, että hiiret olisivat käyneet viettämässä täällä juhliaan, eihän täällä ole mitään jäljellä! Päivikki, eihän tämä vain ole sinun tekosiasi? Olisihan se pitänyt arvata, että tässä käy näin, kun aloitit raakaravintoruokavaliosi!  

Ei ole lihaa eikä vihanneksia. Tätä reseptiä, jota olemme toteuttamassa, on muokattava siten, että tilaamme Foodora-kuskilta kotiinkuljetuksen. Tekisikö mieli nepalilaista? Tai ehkä hampurilaista? Minäpä näppäilen tästä puhelimesta tilauksen, ja sitten odotellaan. Päivikki, soitapa pianolla jotakin, jotta vieraalle ei tule tylsää. Soita vaikka Chopinin Étude Op 10 numero 4, ja vikkelästi sitten!

Tässä on jo tovi odoteltu, eikä mitään kuulu. Katson ikkunasta, että mitä ulkona oikein tapahtuu. No jopas nyt jotakin, Foodora-kuskin Nissan on jäänyt lumipenkkaan kiinni. Päivikki, menepä siitä auttamaan ja kolaamaan pihaa, miten sinä nyt tuolla lailla olet jättänyt sen tekemättä?  

Kyllä tämä ruoanlaittaminen on sitten haastavaa! Mutta kokemuksesta voin sanoa, että kotiruoka on sellaista arjen luksusta, että ei ole sen voittanutta. Päivikistä ei tosin ole paljoa apua, sillä hän vain kuuntelee jotakin radiojuontajajuppia koko päivän tuolla tuolta perunakellarissaan, ja on muutenkin ihan toivoton tapaus.

Mitä mölinää pihalta nyt kuuluu? Kappas, Ferdinand on tullut takaisin. Ja puhelintolpassa istuu Päivikin seurana Foodoran kuski. Ei tämmöistä pelleilyä jaksa kukaan tyhjin vatsoin katsella, verhot kiinni ja televisio pauhaamaan. 

Tämä resepti ei nyt millään onnistu. Aika pivotoida taas! Mihinkäs minä piilotinkaan sen suklaalevyn... Nyt on hyvä hetki syödä suklaata, kun Päivikki ei istu vieressä kerjäämässä. Ja päälle lasillinen punaista maitoa! 

...

Julkaistu alun perin Rubikonin rannalla -blogissa 15.1.2024.